Sisällysluettelo

eDatsun 100A - Sähköauton tarina

Osa 1: Auton hankinnasta ensimmäiseen vastoinkäymiseen

Alkuvisioinnit ja auton hankinta

(28.6.2014)

Alle vuosi sitten, kaverini tyrkytti edullisesti ylimääräiseksi jäänyttä sähkömoottoria oheistilpehööreineen. Lupasin ostaa osat pois, eihän sitä sovi hyviä tarvikkeita jättää jouten.

Kaveri oli suunnitellut sähkömoottoripyörää, minä halusin tehdä auton. Moottorin pienen tehon vuoksi auton pitäisi olla pieni ja kevyt. Aikani tuota mietin, kunnes joskus tuli maantiellä Datsun 100A vastaan.. Heti välähti ajatus sata-amppeerin sähköistyksestä, sehän suorastaan kuulostaa sähköauton nimeltä!

Nettiauton halvin 100A maksoi 600 euroa ja löytyi Uudestakaupungista. Sitähän piti lähteä lähes samantien hakemaan. Auto vaikutti periaatteessa ihan lupaavalta, siinä oli korin maalausprojektia aloiteltu ja kaikki puretut osat oli pakattu autoon mukaan. Varsin epäsiistiissä vaiheessa toki tuommoinen puoliksi kittailtu kori.

Montaa kuvaa ei hakureissulta tullut otettua. Yksi hieno selfie ratin takaa:

Parkissa huoltoaseman pihassa, Nissan Presidentin kaverina:

50km ennen kotipihaa tulikin keskeytys, vesipumpun hihna katkesi. Tuulosesta saatiin maailman pisintä mallia oleva hinausköysi, ja matka jatkui kyseisen Presidentin takakonttia ihaillen. Samalla vaan vahvistui ajatus sähköautoilun loistokkaasta tulevaisuudesta, ei ole sähköautossa ihan niin montaa liikkuvaa osaa keskeytyksiä aiheuttamassa..

Bensamoottorin poisto

(10.07.2014)

Lähes heti kun auto oli pihassa, saapui paikalle yhden miehen tehotiimi Tero tenttaamaan että milloin nostetaan kone pois. No sehän piti sitten nostaa samantien. No saattoi siinä viikko olla välissä. :) Alla vähän kuvakollaasia työvaiheista, klikkaamalla saa suuremmaksikin. :) Kuvassa näkyy myös moottorin irrotus vaihdelaatikosta, ja vieressä odottava sähkömoottori ja 4kpl 190Ah AGM-akkuja..

Kun konehuone oli tyhjä, pesaisin sen painepesurilla ja pyyhkäisin Miranolia pintaan. Ihan telalla ja pensselillä. Hyllyssä oli tuommoista ihme beigeä maalia purkillinen, tässä kohtaa olisi tietysti voinut väriä vähän miettiä tarkemminkin. :) Mutta ihan hyvä tuli.

Sähkömoottorin asennus

(15.07.2014)

Sitten alkoi itse tekniikan sovittelu. Alkuperäinen vaihdelaatikko jää paikoilleen, sähkömoottori liitetään suoraan kytkinakselin päähän. Arvelin että kytkintä ei tarvita, sillä sähkömoottori pyörii kyllä aivan vapaasti ympäri kun virtaa ei ole kytketty.

Moottori ei ihan mahtunut tuohon vaihdelaatikon päälle, vaan se täytyi viedä vaihdelaatikon toiselle puolelle ja väliin noin 30cm pitkä akseli. Akselilinjaa mallailin ihan puukepin kanssa, ja sitten rakentelin väliaikaisen moottoritelineen lastulevystä oikeaan kohtaan.

Lopullinen moottoriteline tuli 20mm paksusta alumiinilevystä. Lastulevystä otetuilla mitoilla tein CNC-koneeseen ohjelman, ja hetken päästä oli teline valmis.

Alumiinilevy on alareunastaan kiinni laatikon pulttien alla. Yläreunaan tuli vielä rautainen tuki kytkinkopan pystyseinään asti.

Kaveri sorvaili akselin että saatiin moottori yhdistettyä voimansiirtoon. Alkuperäisestä kytkinlevystä rälläköitiin spoorit irti, ja se hitsaten akselin toiseen päähän. Moottorin päässä on kiilaura ja pultti, noiden asennus vaatii että akselissa täytyy olla laippaliitoskin josta sen saa katkaistua.

Paketti viimein paikoillaan autossa, sähköjen kytkemistä vaille valmis ajoon.. Ja aikaa mennyt auton hankinnasta noin 5 viikkoa. :)

Akusto ja moottorin ohjaus

(11.8.2014)

Akuiksi sain sopivasti 4kpl 190Ah AGM-akkua. Nuo oli käytöstä poistettuja UPS-varmistusakkuja, mutta vain pari vuotta vanhat. Akut kytketään sarjaan, että saadaan moottorille 48V jännite.

Konehuoneeseen mallailin että saisi mahtumaan kaksikin akkua, mutta päädyin vain yhteen. Sitten yksi akku takakonttiin ja kaksi takapenkin alle tai oikeastaan takapenkin tilalle. Mallailuja helpottamassa oli akun kokoinen lastulevyn palanen, kylläkin ohuempi. Akut painavat 58kg/kpl, joten hyvin äkkiä kävi tympeäksi nostella niitä edestakaisin kokeilumielessä. :)

Akkujen lisäksi tarvitaan vielä moottorin ohjainlaite, ja hiukan antureita yms. Ohjainlaitteen kiinnitin isoon jäähdytyssiiliin, ja molemmista päädyistä 20mm alumiinilevyllä tulipeltiin kiinni. Ajatuksena että lämpö johtuisi mahdollisimman tehokkaasti ohjainlaitteesta pois.

Ohjainlaite tarvitsee kaasupolkimelta 0-5V asentotiedon. Hetken tuota ihmettelin, ja päädyin laittamaan alkuperäiseen kaasuvaijeriin Skylinen koko kaasuläppärungon paikalleen.. Siinä kun on toisessa päässä anturi, mistä tuo tarvittava jännitetieto saadaan.

Kuvassa näkyvä toinen musta ohjainboksi on DC/DC-muunnin, millä saadaan 48V:stä tehtyä 12V auton omia sähkölaitteita varten. Periaatteessahan tuon olisi voinut ottaa yhdestä akustakin, mutta silloin akut kuormittuisivat epätasaisesti ja yhden tyhjennyttyä matka loppuisi kuitenkin siihen.

Hansikaslokeron alla on tyhjä lokero, mihin askartelin jännite- ja virtamittarin. Pahoittelut elämää sumeammasta kuvasta. :) Virtamittari ei jostain syystä lähtenyt toimimaan, viisari ei hievahtanutkaan. Syyksi paljastui lopulta vika ohjainlaitteen ohjelmistossa, johon paljon myöhemmin sain valmistajalta päivityksen.

Ensimmäinen vastoinkäyminen

(24.08.2014)

Viimein koitti suuri päivä, ensimmäinen koeajo sähkötekniikalla! Mutta voi, ihan jo virtojen kytkeminen aiheutti kummastuksen, kipinöitä ja savua moottorista ja lisäksi moottori yritti heti pyöriä vaikka kaasuun ei koskettu.

Karu totuus paljastui kun moottori avattiin. Ilmeisesti kuljetuksessa tai jossain asennusvaiheessa oli moottori tärähtänyt niin että osa hiiliä paikallaan pitävistä jousista päässyt hyppäämään pois paikoiltaan. Sen seurauksena hiilien pidikkeet pääsivät oikosulkeutumaan suojakuoren metalliseen runkoon! Osa jousista oli sulanut jo poikki, ja loputkin olivat enemmän tai vähemmän vääntyneet.

Moottorinhan oli kaveri ostanut ihan uutena jo vuonna 2008, ja siitä asti oli ollut varastossa. Mutta ihan käyttämätön edelleen näin 6 vuotta myöhemmin. Hiukan toki harmitti että ei tullut mieleen ennen virtojen kytkemistä tarkistaa että kaikki on kunnossa, kuitenkin vain neljällä ristipääruuvilla tuo suojakuori kiinni.

Laitoin oheisen kuvan moottorin valmistajalle USA:han, ja hiukan yllättäen valmistaja tulikin tosi hyvin vastaan vaikka kuuden vuoden jälkeen ei varmaan mistään takuista voi enää puhua. Uuden hiilipidikkeen hinta hiilineen olisi ollut $99, minulle lupasi uuden $32:lla ja kaupan päälle vielä tuo suojakuorikin uusi. Eli periaatteessa kaikki kuvan osat uutena tilalle.

Ainoa ikävyys että posti Amerikoista Suomeen tulisi kestämään 2-3 viikkoa, eli neitsytmatka lykkääntyisi vielä. Sinä aikana olikin aikaa keskittyä korin ehostamiseen..

Tarina jatkuu seuraavassa osassa.