x

eDatsun 100A - Sähköauton tarina

Osa 3: Pintakiiltoa ja katsastus

Maalaus 

(15.12.2014)

Vuoden 2014 joulu tulikin hiukan etuajassa, kun maalari soitteli että auto olisi valmis. Kovasti jännitti että miltä auto mahtaa näyttää, kun en ollut käynyt välivaiheitakaan yhtään vakoilemassa. Kyllähän se vaan hienolta näytti! Tämä kuva otettu heti maalarin tallissa kun autoa oltiin hakemassa.

Tilanne oli sikälikin jännittävä että olin juuri saman päivän aamuna viimeistellyt Elgrandin vetokoukun asennuksen, ja uudella koukulla päästiin heti isoa autotraileria vetämään. :) Mutta hyvin onnistui.

Maalari oli kiinnittänyt kuitulevikkeet muutamalla poraruuvilla sieltä täältä, kiinnitin ne alkajaisiksi paremmin siisteillä rosteriruuveilla ja muttereilla. Hiukan työläs äheltää mutterit tuonne pellin sisäpuolelle, mutta kuitenkin varmasti pitkäikäisempi ratkaisu kuin peltiruuvit tai popniitit. Tämän jälkeen auto jäikin muutamaksi kuukaudeksi lepäilemään ennen kevättä.

Alustasarja

(21.3.2015)

Datsun on vakionakin aika hupaisasti ”keulivan” näköinen, ja tilanne tuntui pahentuvan vaan kun akkujen myötä auton painopiste siirtyi jonkun verran taaksepäin. Tuon itse maahan K-Sport coilover-alustasarjoja. K-Sportilla ei ole 100A:han valmista sarjaa listoilla, mutta minulla oli hyllyssä kaikenlaisia ylijäämäosia mitä sovittelin paikoilleen.

Taakse jätin alkuperäiset iskarit paikoilleen, ne kun oli lähes uudet. Jousi vain vaihtui hiukan lyhyemmäksi ja jäykemmäksi. Perä oli itse asiassa vakiojousilla paljon alempana, kun löysät jousen antautuivat akkujen painon alla. Eli takapäässä ei ehkä voi ”madallussarjasta” puhua.

Etupäähän sovittelin BMW E46:n coilover-tolppaa. Yläpään pulttijako on täsmälleen oikea, mutta alapää vaatii sovittelua. 100A:ssa tulee raidetanko jostain syystä tuohon iskarin alaosaan kiinni, joten tuo osa olisi pakko siirtää vanhasta iskarista. BMW:n alustassa alapään kiinnike on suora putki jonka sisäreikä on lähes sama kuin alkuperäisen iskarin ulkomitta. Eli nuo saisi napakasti sisäkkäin.

Lopulta kuitenkin vaihdoin nuo BMW:n alakiinnikkeet vielä Skoda Octavian alustasta jääneisiin kiinnikkeisiin, se oli muuten prikulleen samanlainen mutta pari senttiä lyhyempi. Jää paremmin madallukseen säätövaraa.. Myös BMW:n jouset olivat tietysti liian jäykät, niihin vaihdoin löysemmät tilalle.

Sitten olikin aika käydä taas Lakesteelin juttusilla. :) Lake sorvasi alakiinnikkeen sisäreiän sopivaksi. Siitä tehtiin juuri sopivan tiukka, että alkuperäinen iskariputki saatiin prässissä painettua uuden putken sisään. Vielä varmistus hitsaamalla.

Kuten sanottua, yläkiinnikkeen pulttijako kävi suoraan. Camber-säätö on vähän tiukahko mutta toimii kyllä ihan hyvin, sillä iskarin ylälautasessa on ruuveille useita reikiä.

Keulan korkeus näyttää viimein järkevältä..

Alusta on ajossa jopa alkuperäistä mukavampi. Keulan mataluus tuo tietysti omat pienet haasteensa, maavaraa alapalkkiin on nippanappa lain vaatimat 8cm.

Tiivisteet ja tankkausluukku

(15.3.2015)

Alkuperäiset ovitiivisteet olivat tosi huonossa kunnossa, ja maalauksessa ne olivat jostain syystä vielä vaihtaneet väriä mustasta valkoiseksi. :) Datsun on sen ajan vehje että ovitiivisteet on kiinnitetty lähes kauttaaltaan pelkällä liimalla. Ikkunakehyksen osa menee tiukassa peltiurassa.

Hiukan yllättäen löysin ihan Etran valikoimasta prikulleen samanlaista tiivistettä. Sikafleksillä laittelin kiinni. Myös takakontin reunatiivisteen löytää Etrasta, siihen käy semmoinen pellin reunaan tarraava malli minkä voi kiinnittää ilman liimaa.

Sivuikkunoiden tiivisteet olin irrottanut ennen maalausta. Nekin piti liimalla laittaa takaisin. Hirmu vaikea oli saada pysymään tiivistettä aloillaan sen aikaa että liima kuivuu, tämmöisiä ratkaisuja käytettiin..

Sähköautoakin täytyy joskus tankata eli ladata. Ajattelin että hyödynnän alkuperäisen tankkausluukun. Sain Lakesteeliltä lahjoituksena käytetyn Defan sisälämmittimen johtosarjan, sillähän saadaan 230V turvallisesti ja laillisesti auton sisälle.

Kromeja

(6.4.2015)

Sillä välin kun auto oli maalarilla, olin käynyt auton kromiosia läpi. Nuohan on enimmäkseen ihan kromattua muovia, ja olivat tosi surkeassa kunnossa. Luulin että joudun maalaamaan ne, mutta ajattelin kuitenkin ensin varovasti kokeilla hiekkapaperilla että saisiko niitä yhtään paremmaksi. Hyvinhän se onnistui, ilmeisesti kromia on muovin päällä sittenkin varsin paksu kerros!

Eli ensin hioin kromit ihan mataksi, ja sitten hienommalla paperilla ja parilla eri hiontatahnalla lopulta takaisin kiiltäväksi. Tuli ihan valtavan hienot omasta mielestäni. :)

Olin ostanut Ebaystä hienon ”Electric edition” -emblemin, se tuli takakonttiin alkuperäisen Datsun 100A- merkin tilalle. :)

Keulamaski onnistui yli odotusten. Tässäkin vain alkuperäiset kromit kiilloteltu. Tuo yläpuolinen kromilista minulta jostain syystä puuttui, ei ollut auton mukana. Se löytyi kuitenkin nettivaraosasta edukkaasti.

Keulalla on vakionakin tuommoinen hiukan harvempi salmiakkiverkko, Motonetin mallistoista löytyi tuommoista hiukan tiheämpää mutta varsin hyvin istuu sekin.

Valot varmasti jakavat mielipiteet. :) Tämän ikäiseen autoon ei tietenkään mitkään LED-huomiovalot kuulu, mutta toisaalta sähköautossa ei viitsisi sähköä tuhlata ajovalojen polttamiseen jos ei ihan välttämätöntä ole. Nykyiset EU-säännökset sallivat että päiväsaikaan riittää edessä huomiovalot ja perä saa olla pimeänä, ja näin sen päätin toteuttaa.

Ebaystä löytyi alkuperäisen kokoiset ajovalot, jossa on ihan perinteinen H4-halogeeni keskellä, ja sitten ledirengas ympärillä. Ledeistä on joka toinen valkoinen ja joka toinen oranssi, eli siinä on huomiovalo ja vilkku samassa! Näin jäi ne 100A:n tyypilliset oranssit pompulavilkutkin keulalta pois.

Penkit

(19.4.2015)

Alkuperäiset penkit olivat vähän räjähtäneessä kunnossa. Jo joskus talvella bongasin Lidlin alennuslaarista todella hienot ”Carbon”-penkinpäälliset. :) Yhtään en tiennyt että miten ne Datsunin penkkeihin istuisi, mutta kun halvalla sai..

Etupenkkien istuinosat kävivät kuin nakutettu, mutta selkänojan päällinen oli aivan liian väljä yläosastaan. Suunniteltu uudempien autojen penkkeihin missä olisi oikein hartiatukea ja erilliset niskatuet. Vaimo osasi nuo kuitenkin ommella uuteen uskoon, nyt istuvat napakasti.

Takapenkin alkuperäinen selkänoja mahtui paikoilleen, ja siihenkin Lidlin päällinen istui hyvin.

Istuinosa ei tietenkään enää sopinut paikoilleen ollenkaan, kun sen tilalle oli laiteltu akut. Tein ohuesta muovilevystä akkujen päälle kuoren, johon sitten liimailin 10mm telttapatjaa päälle.. Ja siihen koko komeuden päälle tuo Lidlin penkinpäällinen.

Penkki näyttää lähes oikealle mutta on tosiaan vähän kovemman puoleinen, mutta kyllä siellä lapset viihtyy. Huomatkaa mannekiinin erityisen onnellinen ilme, kyllä on mukava istua! :)

Takapenkillä ei alkujaan ollut turvavöitä lainkaan, kuten vm 1978 autossa ei tarvitsekaan. Sain tuohon lahjoituksena VW Ventosta puretut takavyöt. Ne kävivät lähes suoraan paikoilleen! Vöiden kiinnityspisteet löytyivät verhoilujen takaa, ja Volkkarin kiinnityspultitkin olivat suoraan oikealla kierteellä.

Etureunasta vähän akut paistavat vielä tässä kuvassa, laittelin siihen sitten vielä palat mustaa muovia väliin.

Koeajot ja parannuksia

(19.4.2015)

Uusi moottori saapui talven aikana, mutta ensimmäiset koeajot venyivät kuitenkin huhtikuulle. Vahingosta viisastuneena, nyt koeajolenkillä tuli pysähdyttyä vähän väliä tarkistamaan ettei moottori ylikuumene. Myös ampeerimittari oli saatu elvytettyä, ohjainlaitteen firmware-päivityksellä.

Uudellakin moottorilla huippunopeus jää noin 60km/h tienoille, mutta tuo ei enää johdu tehon loppumisesta vaan siitä että moottori ei vaan yksinkertaisesti kierrä enempää 48V jännitteellä. Jännitteen voisi nostaa 72 tai 96 volttiin, jolloin huippunopeus kasvaisi samassa suhteessa.

Alkutestien jälkeen vaikutti kuitenkin selkeältä että tällä moottorilla uskaltaa lähteä pitemmällekin reissulle.

Tässä kuvassa ollaan Kirkonkylän Salen pihassa:

Ensimmäisellä Salpakankaan reissulla jännitti vähän akkujen riittävyys, joten kohteliaasti kävin Mesistä ja Sporttipartista kysymässä saanko anastaa sähköä heidän ulkoseinästään löytyneestä pistorasiasta. :)

Huoli virran loppumisesta oli kuitenkin turha, kyllä tuolla ajelee kaiketi noin 100km lenkkejä ilman välilatauksia. Ei ole vielä ihan niin pitkälle uskallettu kuitenkaan.

Ensimmäisen Lahden reissun jälkeen kotimatkalla alkoi kuulla hiukan erikoista jurnutusta. Moottori oli lämmennyt sen verran, että sen asento oli lämpölaajenemisen myötä muuttunut, ja akselin keskitys oli niin paljon sivussa että laakerit alkoivat pitämään ääntä. Kädellä pyörittäenkin tuntui että akseli selvästi kanittaa hiukan. Vaikutti siltä että tuo suora akseli oli sittenkin virhearvio, sillä pienikin muutos moottorin asennossa näkyy tietysti moninkertaisena 30cm pitkän akselin toisessa päässä.

Teetin akselin väliin nivelen Lahden Kansityössä. Kytkinakselin puoleinen pään poorit ovat sen verran väljät että toimivat nivelenä siinä päässä, mutta moottorin puoleiseen päähän tuli traktorin vetoakselin nivel.

Kansityö varoittikin että tuossa voi käydä niin että kytkinakselin pää lähtee vatkaamaan, jos liitos on yhtään liian väljä. No niinhän siinä vähän kävi, melkoinen vibra oli autossa tuolla uudella akselilla. Aluksi laitoin sikaflexiä täytteeksi pooreihin, että liitos jäisi joustavaksi mutta ei olisi klappia niin paljon. Tuo ei auttanut käytännössä mitään.. Sitten tajusin että vika tuleekin pohjimmiltaan siitä että akseli ei ole tasapainossa. Nivelessä oli yhdessä kyljessä turha mutikka, eli se ei ollut symmetrinen. Tuota pikkuhiljaa rälläkällä pienentelin, aina välillä kokeillen miten pahasti täristää.. Lopulta moottori kehräsi tasaisesti ilman havaittavaa värinää.

Katsastus

(12.5.2015)

Lopulta auto oli mielestäni siinä kunnossa että rohkenin ajella sen katsastuskonttorille. :) Ajattelin tukea paikallista, ja hurautin Hollolan A-Katsastukseen. En ollut varoittanut heitä etukäteen, ihan vaan normaalisti menin tiskille että ”olisi tämmöinen muutoskatsastus”..

Katsastusmies soitteli Trafilta lisäohjeistusta, mutta sielläkään ei ollut ”sähköautomies” paikalla. Lupasivat selvittää asiaa ja soitella myöhemmin takaisin.

No seuraavana päivänä tulikin soitto että homma oli selvinnyt, tervetuloa katsastukseen! Katsastus menikin lopulta ihan helposti läpi. Näin vanhassa autossa ei tarvita todistuksia sähkömagneettisesta häiriöstä, ja kun alunperinkään ei ole ohjaustehostinta eikä jarrutehostinta, ei tarvitse sähköautossa olla korvaavia järjestelmiä niillekään. Yli 60V sähköjärjestelmä vaatisi EU-direktiivin mukaisen hyväksytyn sähköasennuksen, mutta minullahan jännite oli vain 48V.

Kuva rekisteriotteesta.. ”Käyttövoima: Sähkö”

Muutosprosentteja tuli 20% yhteensä, siinä on jo tuo alustasarjakin mukana. Hauskasti prosentteja tuli myös poistetusta syyläristä ja pakoputkesta, olisi ne vissiin pitänyt jättää sinne paikoilleen keikkumaan vaikka ei missään ole kiinnikään. :)

Tarina jatkuu vielä! Seuraava osa.